Pilvinen, hieman enemmän sateeseen kuin poutaan kallellaan oleva sää. Kostean lämmin keskipäivä. Aurinko niin jemmassa, että ei tarvitse silmiä siristellä. Istuin rantakahvilassa ja luin kirjaa. Paloin selästä – repun ja paidan läpi.

Okei, ei se reppu ollut sillä hetkellä selässä kun luin kirjaa, mutta paita oli koko ajan päällä. Ja aurinko ei varmuudella näyttäytynyt kertaakaan. Siitä huolimatta levittelen paraikaa erilaisia aloeveralotioneja ja aftersunsuihkeita punoittavaan orvasketeeni.

On ilmeisesti asioita, joita kaltaiseni vatipää ei opi edes usean kantapään kautta. En tosin muista kantapäiden palaneen koskaan.

”If I could offer you only tip for the future, sunscreen would be it” – Mary Schmich

Sama juttu noiden hyttysmyrkkyjen kanssa. Muistin suihkutella nilkat ekana päivänä, hups. Tulkoon dengue, tulkoon malaria, kunhan on huoletonta.

Olen kolmessa päivässä onnistunut uhmaamaan kaikkia luonnonlakeja, mukaan lukien ukkosta. Kirjoitan tätä uima-altaan reunalla kaikkien aikojen salamasuihkun piirittämänä. Paukahtelee niin, että joutuu välillä ihan säpsähtelemään säikähdyksestä.

Uhkaavin tilanne sattui kuitenkin siinä samaisessa rantakahvilassa. Tällä kertaa olin varautunut aurinkorasvalla ja istuin varmuuden vuoksi varjossa. Mutta sitten sain päähäni tilata lasillisen paikallista viiniä, ”Chardonnayta”. Tiesin jo tilatessa, ettei se tulisi olemaan Chardonnayta.

Valistumatonkin ymmärtää, ettei pöytään tuotu, väkevän aamupissan värinen ja käyneeltä simalta maistuva juoma ollut Chardonnayta. En kiellä, etteikö minua oltaisi varotettu, viimeksi päivää ennen lähtöä.

– ”Se maistuu akkuhapolta.”
– ”No mut eiks pahoihinkin viineihin lopulta totu?”
– ”Siihen ei totu. Älä juo sitä.”

Ja silti kokeilin. Ja irvistelin. Mutta loppuun asti join.

Jos tiedät keinon ostaa Balilta hyvää viiniä ilman, että se maksaa neljä kertaa enemmän kuin Alkossa, niin kerro. Myös tehovinkit palaneen ihon hoitoon otetaan ilolla vastaan.