Vanha Kaakkois-Aasialainen sanonta kuuluu, että sitä mitä ei voi skootterin selästä kaupata, ei myöskään tarvita. Kaksipyöräisten päällä rullaa todennäköisesti valtion virallisen bruttonkansantuotteen kokoinen bisnes. Ja hyvin rullaakin!

Montaakaan sellaista skootteria ei ole tullut viikon aikana vastaan, johon ei Suomessa olisi jotain sanottavaa joko Poliisilla, Liikenneturvakeskuksella, Sosialitoimella, Valviralla, Eviralla, Petalla, Säteilyturvakeskuksella tai Kilpailu- ja kuluttajavirastolla. Täytyy silti ihailla sitä sinnikästä yrittäjähenkeä, joka maanteillä kaksitahtisen seasta erottuu.

Vaatii jonkun verran maalaisjärkistä markkinalogiikkaa ja jokamiehen insinööritaitoja, jotta saa kulkupelin modifioitua täysveriseksi kaupparatsuksi ja vieläpä tuottamaan Nasi Gorengia pöytään. Toisaalta, tässä liikennekaaoksessa skootterilla sen markkinaraon löytää, jos se jostain on löydettävissä.

Asioita, joita voi myydä skootterin selästä:

Nämä ovat tiestysti vain pieni näyte siitä liiketaloudellisesta vääntövoimasta, joka asfaltin pintaa päivästä toiseen balilaisia katuja kyntää. Lista varmasti päivittyy vielä kekseliäämmillä virityksillä jahka toinen lomaviikko pääsee käyntiin.

Itseäni jäi mietityttämään ”Puukkoja ja pikkukirveitä” -kauppias. Että mitä tapahtuu äkkijarrutuksessa niille puukoille ja pikkukirveille? No, ainakin kaverilla itsellään näytti olevan jonkun sortin luotiliivit selässä.

Huomenna Gilille, en ota konetta mukaan.