Olimme Teurastamolla lounaalla, kun hän ehdotti sitä: ”Pitäiskö alkaa kannattamaan jotain jalkapallojoukkuetta ihan tosissaan, pitäiskö ryhtyä faniksi?” Olin juuri laittanut haarukallisen butter chickeniä suuhuni, joten sain vastattua työkaverilleni vain, että ”mmhm!”

”Mmhm!” tarkoittaa innostumista. Innostumista, jonka kipinä on jalkapallohuumassa, josta olin yllättävästi leimahtanut World Cupin jännittävimpien käännekohtien keskellä. Ja toisaalta innostumisesta, joka tulisi täydellistämään myös vastedes satunnaisia arki-iltoja ja viikonloppuja viehättävän pallopelin ääressä.

Kutkuttava ehdotus, jossa tiesin olevani heti mukana.

”Mitä se sit niinku käytännössä tarkottais?”

Varmaan kanavapaketin hankintaa ainakin, mietittiin. En ole ikinä omistanut kanavapakettia. Ehkä se tarkoittaisi jonkun pelipaidan hankkimista, ainakin jossain vaiheessa, mikäli potkupallo alkaisi käydä tosissaan tunteisiin. Se saattaisi tarkoittaa myös jonkinlaista vedonlyöntiä tai ainakin kunnioittavan kiusoittelevaa keskustelua konttorin käytävillä peli-iltojen jälkeisinä päivinä.

”Sit pitäis varmaan valita joukkueet? Miten se tehdään?”

Varasin itselleni heti Barcelonan, koska pidän kaupunkia täydellisenä lomakaupunkina. Työkaverini valitsi Real Madridin, ei ehkä vähiten siitä syystä, että se on hallinnut Mestarien liigaa viimeiset kolme vuotta.

”Mites kun näitä liigojahan on kaikenlaisia. Mitä me seurataan?”

Mestarien liigaan menee kaikki voittajajoukkueet. Se on varma valinta, olimme yksimielisiä. Kunnes emme enää olleet. Huomasimme nimittäin, että Mestarien liigan pelit alkavat vasta iltamyöhään Suomen aikaa, eikä faniudesta tulisi mitään jos vaihtoehtona olisi vahtia silmät ristissä äänetöntä telkkaria tai vain vilkaista tulokset aamulla teksti-TV:stä.

En usko, että tulisin arvostamaan jalkapalloa enemmän kuin hyviä yöunia.

Jos se ei olisi Mestarien liiga, sen täytyisi olla La Liga, mikäli aikoisimme pitää kiinni joukkuevalinnoistamme. Ajatus joukkueen vaihtamisesta tuntui kurjalta, ei vähiten sen takia, että en oikeastaan tiedä mitään muita jalkapallojoukkueita, saati sitä, missä liigassa mikäkin tiimi pelaa.

Joimme kahvit ja teet ja rauhoituimme. Tarvitsimme aikalisän, konsultaatiota ja lisää googlettamista.

”Olisko se sitten vaan Valioliiga?” 

Kysymys pyöri iltapäiväpalaverissa molempien huulilla. Pelit näkyisivät inhimillisiin aikoihin ja hyviä pelaajia riittäisi, vaikka Messi jäisikin nyt ulkopuolelle. Englantilaiset ovat intohimolla mukana jalkapallossa mikä tekisi varmasti hyvää omalle fanittamisellekin.

”Jos se olisi se Valioliiga, niin mitkä joukkueet? Eri joukkueet vai yhteinen?”

Päädyimme siihen, että molemmat miettivät uuden lempijoukkueensa seuraavien päivien aikana ja jos ne osoittautuvat samaksi, niin sitten me vaan fanitetaan samaa joukkuetta ja mollataan yhdessä kaikkia muita.

Illalla tuli viesti.

”Faija kertoi, että Englannissa on tapana kannattaa aina samaa joukkuetta kuin vanhemmatkin. Taidan siis valita Manchester Cityn!”

Minäkin kaipasin jonkun hyvän syyn. Olisi tylsää vain valita joku random tai valita se pelkästään todennäköisen menestyksen uskossa. Siispä minäkin otin yhteyttä tuntemaani jalkapalloasiantuntijaan.

”Valitse oikein”, oli asiantuntijan ensimmäinen neuvo, kun kysyin mikä joukkue minun pitäisi valita.

”Valitse Tottenham”, oli asiantuntijan jo huomattavasti helpommin tulkittava neuvo.

Tottenham? Kun oikein pinnistin, sain kaivettua muistini syövereistä tiedon, että sellainenkin joukkue on oikeasti olemassa.

Ryhdyin jälleen ahnaaseen googletukseen. Harry Kane, MM-kisojen maalipörssin kärkinimi, pelaa Tottenhamissa. Tykkään maalipörssien voittajista. Tanskan paras pelaaja Christian Eriksen pelaa Tottenhamissa. Tykkään tanskalaisista. Kulta-Ranskan maalivahti, Hugo Lloris, pelaa Tottenhamissa. Tykkään heistä, joilla on joskus riittänyt kantti voittaa isosti.

Tottenhamia ei yhdistetä mihinkään huligaanijengiin. On tärkeää, että joukkueeni fanit eivät olet idiootteja. Tottenham kannattaa liberaaleja arvoja. On tärkeää, ettei joukkueeni fanit ole rasisteja. Tottenhamilla on hieno logo. On tärkeää, että voin ommella logon bleiserini rintapieleen ja olla sinut sen kanssa.

”Mut ne ei ikinä voita sitä koko shittii”, viestitin asiantuntijalle kuin pyytäen vielä vahvistusta valinnalleni.

”Fanittaminen on sitä, että aina ei voita.”

Se on siinä. Olen Tottenham-fani.

Hyvä Tottenham!