Ryhdyin kaksi kuukautta sitten jalkapallofaniksi. Alkukausi on ollut tahmainen ja välillä on meinannut usko loppua. Olen puhaltanut happea kytevään hiillokseen ja yrittänyt saada intohimon roihuamaan, mutta mieleeni palaa aina vain kysymys: Onko minusta kuitenkaan tähän? 

”Mmhm!” tarkoittaa innostumista. Innostumista, jonka kipinä on jalkapallohuumassa, josta olin yllättävästi leimahtanut World Cupin jännittävimpien käännekohtien keskellä. Ja toisaalta innostumisesta, joka tulisi täydellistämään myös vastedes satunnaisia arki-iltoja ja viikonloppuja viehättävän pallopelin ääressä.

Jalkapallojoukkue on parhaimmillaan kuin tuulessa väreilevä rypsipelto. Se mukautuu ympäristöönsä kuin ameeba ja etsii jatkuvasti parasta olomuotoa. Jalkapallo on peliälyn ja yhteistyön siveltämää ja säveltämää kaunista taidetta. Tai ainakin sillä on mahdollisuus olla sellaista.

Viikonloppu