Heinäsirkat aloittavat synkronisen sirityksen samalla hetkellä kun ulko-ovi tömähtää kiinni. On varhainen, hehkuva aamu. Parin korttelin takaa kuuluu liikenteen humina: pienet kuorma-autot vievät toreille tavaraa ja pellavapukuiset toimistotyöläiset kiihdyttävät liikennevaloissa.

Vanha mies avaa kitisevällä veivillä natisevaa markiisia. Rohtuneessa suupielessä roikkuva tupakanjämä suo viimeisiä henkäyksiä. Veivi jämähtää ruostepaakkuun, mutta tulinen temperamentti ei jaksa vielä aamutuimaan leimahtaa. Hän yrittää vielä vauhdilla ja voimalla. Onnistuu.

Yksittäisiä kamerakaulaisia turisteja, lenkkeilijöitä kireissä vaatteissa. Askeleet erottuvat hiljaisessa aamussa selkeinä vasten betoniporrasta ja marmorilaattaa. Kulman takana pidetään harrasta kahvihetkeä naapuruston naisväen kesken. Heinäsirkat sekoittuvat sadettimen suhinaan.

Varjoissa viipyilee vielä viime yön kosteus vaikka lämpötila ei ole laskenut yölläkään alle 25 celsiuksen. Suuret sekajäteroskikset heräilevät uuteen päivään auringon rohkaisemina. Kaikki pikkupussit ja pahvilaatikot eivät ole mahtuneet sammioihin vaan loikoilevat niiden kylkiä vasten kärpästen houkuttimina.

Ruskettuneet banaaninkuoret, kuivahtaneet omenankarat ja pilaantuneet vehnäleivät. Haju ei hirvitä, kun siitä on tullut tuttu. Samalla tavalla kun pöllyäviä hiekkapolkuja reunustavien, palovaaran uhalla pystyssä pysyvien rikkakasvien tuoksu. Tai kuivan viemärin lemu. Ne kuuluvat asiaan.

Kioskinpitäjä lakaisee harvasukaisella katuluudalla palmupuun lehtiä ja tupakantumppeja kojunsa edustalta. Puutarhaletku valuu omia aikojaan kohti sadevesikouruja huuhtoen edellisillan juhlijoiden puskapissat ja talloutuneet koirankakkakiehkurat mennessään. Lempeä aamu alkaa saada pistävämpiä piirteitä kun aurinko kipuaa kattojen ylle.

Aprikooseja, mansikoita, appelsiineja, banaaneja ja sipulia. Kaksi eilistä sanomalehteä. Kaksi suurta postikorttipylvästä täynnä isoja pinkkoja. Kuvia linnoista, kirkoista, rantabulevardeista ja kaupungin siluetista. Puhdistamaton ilmastointilaite yrittää saada pientä markettia viileäksi, mutta ovi ei meinaa pysyä kiinni.

Vanhaa arkkitehtuuria, maanläheisiä värejä paria pastellipintaa lukuunottamatta. Riutuvia rappauksia ja kiiltäviä portinpieliä. Vehreitä sisäpihoja ja kauniita parvekkeita. Valuvaa pyykkiä naruvirityksissä, ruukkukasveja ja muutama varsi basilikaa.

Tuuli pujottelee talojen välistä ja tuo suolaisen meri-ilman tuoksun. Kiireiset nokkakärryt kuljettavat Pepsitölkkejä ja vesipulloja kuuden pakkauksissa. Kahvoista kiskova mies pyyhkii olkavarteensa isoimmat hiet vauhdissa. Ei taukoja, ei turhia pysähdyksiä. Kuljettaja siirtää kadunleveyden vievää kylmäautoa pois roskakuskin tieltä. Kahdestaan he onnistuvat ruuhkauttamaan risteyksen hetkeksi.

Tarjoilija sitoo essua selän taakse, ravintoloitsija korjaa pöydälle liitäneitä kuivia lehtiä. Liinaryppyjä tasoitetaan, suolasirottimet suoristetaan, tuoleista poistetaan vaijereita ja lukkoja. Pöytäliinaklipsejä, öljylyhtyjä, ruokalistoja.

Espressokone jurnuttaa, maito vaahtoaa ja makeat mansikkaleivokset tuoksuvat. Tomusokeri ja säästelemätön rasva leijailevat leipomon edessä. Appelsiinipuristin yskähtelee ja liruttaa kädenlämpöistä lihasnestettä pieniin muovipikareihin.

Tervehdyksiä ja huomenia.

Uimarenkaita, rantaleluja, isoja ja paksuja pyyhkeitä, kylmäkaapeittain erikokoisia vesipulloja, aurinkorasvaa ja after sunnia. Lays-sipsejä, kolmea eri makua. Lisää huutavia ilmastointilaitteita ja kuumaa ilmaa kierrättäviä tuulettimia.

Hiekka on vasta lanattu. Vain muutamat jalat ja tassut ovat puhkaisseet rannan koskemattomuuden. Vahti laskee pohjakassaa vyölaukkuunsa ja tarkkailee vuoteita ja varjoja. Hän veloittaa kumpienkin käytöstä kolme kolikkoa. Kevyet aallot loiskahtelevat pitkään rantaviivaan, meri on vielä tyhjänä veneilijöistä.

Aurinkorasva tuoksuu, kirja estää häikästymästä. Kyynärtaipeet valuvat hikeä, hiusraja kastuu. Voiteettomat kohdat alkavat heti hehkua. On syytä vetäistä varjo salkoon.

Rihkamakauppias myy silkkihuiveja, rannekoruja ja aurinkolaseja. Toinen kauppaa kylmälaukusta juotavia. 

Kylmä vesimeloni rouskahtaa ja jättää suupielet valumaan punaisia vanoja. Makeat puraisut vievät janon ja nälän hetken kauemmaksi. Tahmeat kädet ja kasvot pakottavat pulahtamaan lämpimään meriveteen.

*****

Kaikki tämä tuli mieleen yhtenä trooppisena aamuna Riihimäen ABC:n pihassa. Olin menossa ostamaan kahvia työmatkalle. Oli poikkeuksellisen mukava sää ja jokin siinä huoltoaseman pihassa tuoksui välimerelliselle kaupunkilomalle.

Koin mielessäni aamuisen kävelyretken kauppahallin kautta rantaan. Matkakuume alkoi hiipiä kaulukseen. Tuoksuttelin huoltoaseman asfalttia, kuivunutta tienvarsikasvillisuutta, petroolia ja pahvikahvia.

Nyt olisi matkakuumeen parempi olla tulematta, koska ainoa tiedossa oleva loma on neljän päivän Riika viikon päästä. Se on tosi kiva, mutta ei ihan Barcelona.

Onneksi alkukesästä rokotteenomaisesti nautittu Krakovan matka vei pahimman terän nousevalta kuumeelta. Yritin olla lietsomatta ajatuksiani lisää ja palautin mieleen arkisia tosiasioita, jotka voisivat harhauttaa minut petolliselta unelmoinnilta.

”Olen Riihimäellä. ABC:n pihassa.”

Hyppäsin autoon ja laitoin ilmastoinnin täysille. Juhlamokkaa ja Yle Puhetta. Klaukkalan kohdalla olin jo ihan ok.