Astianpesukone meni rikki hankalalla hetkellä. Viime viikon sunnuntaina, juuri kun olimme lähdössä Rengosta Tapiolaan. Ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään koneen pohjalla lainehtivaa pesuainelitkua. Katsotaan ensi viikonloppuna, ajattelin.

Kun tulin perjantaina kotiin, litku oli häipynyt. Ei se ainakaan täysin tukossa ole, ajattelin. Laitoin nopean huuhteluohjelman päälle. Se ilmoitti kestoksi 22 minuuttia. Tarkalleen 22 minuutin kuluttua se piippasi. Riensin katsomaan. Koneen pohjalla oli vaahtoa. Vettä ei ollut ihan niin paljon kun viime kerralla.

Otin riskin. Laitoin pisimmän ja kuumimman ohjelman päälle ja avasin samppanjan. Laitoin perunat kiehumaan ja pyöräytin lihapullat.

Varmistin, että pyyhkeitä on lähettyvillä jos käy huonosti. Kesken Vain elämää tiskikone piippasi. Riensin jälleen katsomaan. Ei vettä. Ei vaahtoa. Ei mitään erikoista.

Paitsi yksi lautanen, joka oli sisäpinnaltaan likainen. Ehkä se oli ollut huonossa asennossa. Tiskasin sen käsin. Muuten asiat näyttivät olevan kunnossa. Mutta voisiko tiskikoneeseen enää luottaa?

Kysymys jäi ilmoille. Kunnes tänä iltana ennen saunaa tajusin jotain merkittävää.

Istuin keinutuolissa odottamassa, että sauna lämpenee. Ilona oli päiväunilla, joten kuuntelin musiikkia hiljaisella.

Päätin olla hiplaamatta iPhonea ja yritin keskittyä olemaan läsnä juuri siinä paikassa ja ajassa. Lauantai-iltana, tuvan keinutuolissa. Päätin ihmetellä ilta-auringon oransseja kaistaleita lattioilla ja seinillä. Katselin katossa olevaa pientä laikkua, josta maali on joskus lähtenyt.

Muistin, että aamulla kun makoilimme tuvan sohvalla, oli todella iso ampiainen pyöriskellyt katon rajassa ja etsinyt ulospääsyä. Se ampiainen tutki myös sitä maalitonta läiskää. En muista nähneeni ampiaisen lopulta menneen mihinkään. Mihinköhän se meni, mietin.

Mieleeni tuli ampiainen, joka piinasi työkavereitani torstaina Teurastamolla. Olimme tehneet pöytävarauksen kahdeksalle Kellohalliin. Oli syyskuiseksi päiväksi yllättävän lämmin joten päätimme siirtää varauskyltin pihalla vapaana olleeseen pöytään.

Kalkkunaa ja paahtopaistia. Olutkastiketta. Aivan erinomainen lounas. Jälkkäriksi pistaasijäätelöä.

Jossain vaiheessa lounastamisen alkupuolella pöytään lennähti yhdeksäs jäsen. Se ampiainen. Ensin sitä huidottiin ja väisteltiin. Sitten kerrottiin tarinoita hankalista allergioista ja kivuliaista pistoksista.

Työkaverini Jonne päätti ryhtyä toimeen lopettaakseen jännitysnäytelmän. Hän tarttui kahteen vesilasiin ja sai kuin saikin pyydystettyä ampiaisen niiden väliin. Ampiainen jäi surisemaan, mutta oli loukussa.

Työkaverini Seija päätti ryhtyä toimeen lopettaakseen hyönteisten vangitsemisen. Hän tarttui vesilaseihin ja kuljetti niiden sisällä ampiaisen kymmenien metrien päähän kukkapuskien luo.

Työkaverini Hannele totesi, että ampiaisia on ollut tänä kesänä todella paljon. Minä vahvistin tiedon, sillä Rengossa on ollut ampiaisia tänä kesänä todella paljon. Hannele kertoi tehneensä ampiaisille houkuttimia lihasta. Liha kuulemma vetää niitä puoleensa.

Minä kerroin tehneeni ampiaisloukkuja Helsingin Sanomissa olleen ohjeen mukaisesti: Siideriä, olutta, mehua ja tiskiainetta lautaselle. Makea neste houkuttelee ampiaiset luokseen ja tiskiaine imaisee ne hukuksiin. Kerroin ansan toimineen erinomaisesti.

Tuijotin edelleen tuvan seiniä kun tajusin, että se lautanen, joka ei ollut peseytynyt kunnolla tiskikoneessa oli todennäköisesti yksi niistä ampiaisloukkuina toimineista lautasista. Lautaset olivat jääneet lojumaan pihalle, joten lika oli päässyt pinttymään niihin. Siksi se oli likainen pesun jälkeen!

Mietin, että laitoinkohan sen lautasen käsipesun jälkeen kuivauskaappiin vai uudelleen pesukoneeseen. Ehkä pesukoneeseen.

Rikkinäisestä (ainakin epäluotettavasta) tiskikoneesta ja käsinpesusta tuli mieleeni eräs kerta kun konetiskiaine oli loppu ja päätin kokeilla Fairya sen korvikkeena.

Se ei ollut järkevää. Kone oli aivan vaahdossa pesuohjelman jälkeen. Konetta piti sen jälkeen pyörittää huuhteluohjelmalla useita kertoja.

Sitten se tapahtui. TSÄDÄM!

Tajusin sen!

Tiskikone ei ollut missään vaiheessa rikki! Lautasessa, joka oli ollut ampiaispyydystimenä, oli ollut varmasti tiskiainejäämiä! Ne olivat aiheuttaneet koneen pohjalle vaahtoa!

Se vaahto oli viikon aikana kuivunut alakorissa olleisiin astioihin ja päässyt 22 minuuttisen huuhteluohjelman aikana jälleen elementtiinsä ja vaahtounut uudelleen koneen pohjalle. Vasta pitkä ja kuuma pesuohjelma vei Fairyn jäänteet mennessään.

Yhtäkkiä ajatusketju, tapahtumien sarja ampiaisesta Kellohallin kautta konetiskiaineeseen, uskomattomat syy-seuraussuhteet ja loppuratkaisu olivat nenäni edessä. Tunsin itseni Sherlock Holmesiksi ja Horatio Caineksi yhtä aikaa.

Nousin keinutuolista ja ilmoitin päiväunilta heränneelle Ilonalle, että sauna on valmis.

Selitin lauteilla vielä pidemmän version tästä tarinasta, oivalluksistani ja siitä hurmiosta, jonka koin kun alitajuntani laittoi palasia kohdilleen minun tuijottaessani seiniä. Ilonalla oli ymmärrettävästi hankaluuksia pysyä mukana käänteissä.

Siitä huolimatta, että tämä oivallus ei välttämättä ole merkityksellinen kenellekään muulle kuin itselleni, ajattelin jakaa sen. Ajattelen, että sen merkityksellisyys kumpuaa seuraavista havainnoista:

1. Vaikka putki ei näyttäisi vetävän, se ei välttämättä ole tukossa. Asiat eivät aina ole sillä tavalla kuin ne ovat aiemmissa vastaavissa tilanteissa olleet. Yhden ongelman ratkaisu ei välttämättä päde toiseen ongelmaan.
2. Ongelmat ratkeavat kun ne saavat hieman tilaa. Kun niitä ei ajattele, vaan pyrkii tyhjentämään mielensä kaikista niihin ongelmiin liittyvistä asioista. Tähän johtopäätökseen päätyi taannoinen ajattelukollektiivimmekin. Se kannattaa lukaista tämän jälkeen.
3. Alitajunta ja tiedostamaton pohdinta ovat järkevämpiä kuin pakotettu järkeily. Pesukone ei olisi ”korjaantunut” vaikka sitä olisi kuinka lähtenyt ruuvimeisselillä sorkkimaan tai juottanut sille putkimiestä. Toimettomuus ja seinien tuijottelu oli tällä kertaa paras ratkaisu. Ei pidä hötkyillä.
4. Pienillä havainnoilla voi olla yllättäviä merkityksiä, kannattaa siis pitää silmät auki. Kannattaa tarkkailla ja pohdiskella ympäristöä ja elämää. Tämän tarinan sankari oli aamulla katossa suristanut ampiainen. Ilman sitä ajatusketju ei välttämättä olisi ikinä käynnistynyt ja eläisin jatkuvassa epäluottamuksessa astianpesukonettani kohtaan.
5. Jänniä asioita voi tapahtua kun ei hiplaa iPhonea.

Vai mitä?