Elokuu on ainutlaatuinen kuukausi. Jos tarkemmin miettii, niin kuin minä tätä nyt mietin, niin se on ihan erilainen kuukausi kuin kaikki muut kuukaudet. On tietenkin totta, että muut kuukaudet ovat myös ainutlaatuisia. Mutta ei se vähennä elokuun ainutlaatuisuutta tippaakaan.

Aivan ens’alkuun haluan kuitenkin korjata yhden väärinymmärryksen, joka elokuuhun yleisesti liitetään ja josta kaduilla juorutaan.

Elokuu ei nimittäin ole ainut 31-päiväinen kuukausi, jota edeltää toinen 31-päiväinen kuukausi. Tammikuu on myös sellainen. Tammikuu on myös 31-päiväinen kuukausi, jota edeltää 31-päiväinen kuukausi.

Ihmiset, jotka laskevat kuukaudessa olevien päivien määrän rystystensä avulla – minä mukaan lukien – aloittavat laskennan tammikuusta ja lopettavat laskennan joulukuuhun. Koska se on järkevää. Kuitenkin, tästä syystä joulukuun ja tammikuun välinen suhde (molemmissa 31 päivää) jää helposti huomaamatta.

Kun joskus kerrot tätä mielenkiintoisena faktana eteenpäin, niin muista, että luit sen ensimmäisenä täältä.

Niille, jotka eivät tiedä kuinka rystysten avulla lasketaan päivien määrät kuissa, se tapahtuu näin:

1. Purista käsi nyrkkiin, jotta rystyset erottuvat kunnolla. Varo, ettet lyö ketään.
2. Aloita laskenta etusormen rystysestä (tammikuu), edeten etusormen ja keskisormen rystysen väliin jäävään laaksoon (helmikuu) ja sitten keskisormen rystyseen (maaliskuu).
3. Rystyset ovat 31-päiväisiä kuukausia ja laaksot 30-päiväisiä kuukausia. Poikkeuksen tekee heti ensimmäinen laakso, helmikuu, jossa on 28 päivää ja joka neljäs vuosi 29 päivää.
4. Kun tulet laskennassasi pikkusormen rystyseen (heinäkuu) käännyt takaisin kohti etusormen rystystä, mutta niin, että hypähdät uudelleen pikkusormen rystysessä (elokuu) ja jatkat vasta sitten takaisin päin.
5. Kuten huomaat, tällä laskentatavalla ainoastaan heinä-elokuun hyppy on ainut outous ja nopeasti ajateltuna voisi kuvitella, että se on ainut kuukausipari, jossa molemmissa kuukausissa on 31-päivää. Mutta kuten aiemmin kerroin, näin ei ole.
6. Avaa nyrkki.

Sitten niihin asioihin, jotka toden totta tekevät elokuusta ainutlaatuisen ja jotka ovat supermielenkiintoisia.

Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen, että elokuussa postiluukuista tupsahtaa kansalaisopistojen esitteet. Niin ei tapahdu muina kuukausina.

Elokuu on saanut yksinoikeuden kansalaisten harrastustoimintaan kiihottamisesta. Toki tammikuussakin tapahtuu paljon inspiroitumista, mutta se on enemmänkin joulukilojen vyötäröhyllymisestä johtuvaa pakonomaista panikoimista.

Ei ole sattumaa, että melkein kaikki koulut alkavat elokuussa. On perinteikästä, että ala-asteesta yli-opisto-opiskeluun koulutyöhön ryhdytään elokuussa.

Voidaan siis ajatella, että elokuulla on tärkeä rooli opintien aloituspisteenä, sivistyksen ponnahduslautana ja aktiivisen elämäntyylin suunnannäyttäjänä. Oppia ikä kaikki, elokuusta voimaa saaden.

Ainiin, mullakin alkaa taas koulu. Auts.

Elokuu on marjanpoimijoiden kannalta vedenjakajakuukausi. On nimittäin niin, että ainakin Topenon mansikkapellon vieressä nököttävä huvimaja, josta mansikkaa siirtyy tuhansin litroin loppilaisiin ja renkolaisiin kotitalouksiin kesän aikana, sulkee luukkunsa juuri elokuun taitteessa. ”Kiitos tästä vuodesta” lukee A-telineessä kojun edessä. Se on kesän loppumisen varma merkki.

Paitsi ettei ole. On nimittäin myöskin niin, että elokuussa metsät ovat täynnä marjoja. Marjoja on metsissä elokuussa enemmän kuin minään muuna kuukautena. Myös sienet alkavat ilmestyä.

Itse en tykkää sienistä, mutta se ei liity mitenkään elokuuhun. En tykkää niistä minään kuukautena.

Elokuun poikkeuksellisuus ei tietenkään pääty sienien suureen määrään.

Niin kuin olemme lehdistä saaneet viime viikkoina lukea, on elokuu syrjäyttänyt avioitumisen ja avioeroamisen määrissä muut kesäkuukaudet ja samalla myös kaikki muut rystysistä löytyvät kuut.

Elokuu on siis rakkaudellisen roihahtamisen ja toisaalta sammumisen huippukuukausi.

Kesälaitumilla kirmanneet villit ja vapaat kaipaavat ilmojen viiletessä takaisin kotikoloihinsa ja näkevät puolisossaan uudenlaisia merkkejä. He rohkaistuvat ja kertovat sen, minkä ovat kesän aikana oivaltaneet: ”rakastan sinua” tai ”meidän pitää puhua”.

Pyhyyttä on siis elokuun päivät pullollaan.

Toisaalta, eikö olekin jännittävää, että elokuu on ainut kuukausi, jossa ei ole yhtään kirkollista tai maallista merkkipäivää.

Vai lasketaankohan Flow-festivaali jo uskonnolliseksi pyhäksi? Ainakin siitä on muodostunut eräänlainen ”jos ei heilaa Helluntaina, ei koko kesänä” -tyyppinen ratto. On nimittäin silläkin tavalla, että jos ei ole Flowssa, niin ei oikeasti ole olemassa.

Itse en ole. Olin viime kesänä ja sen höyryillä painetaan edelleen.

Nopeasti mietittynä ei tule mieleen mitään muita kuukausi-nimisiä bändejä kuin Elokuu. Elokuu ei esiinny Flowssa. Marraskuu on biisi eikä bändi, typerys.

Huomenna on elokuun 11. päivä, josta Suurlähettiläät on tehnyt hienon laulun, Elokuun 11. Siinä kerrotaan, että ”syksyn ensilehti putoaa”. Harvemmin se kuitenkaan vielä elokuun yhdentenätoista putoaa. Tai jos putoaa, niin ei siinä ole kysymys vielä syksystä. Suurlähettiläät eivät myöskään esiinny Flowssa.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu flowssa. Ei siinä festivaalissa, vaan enemmänkin siinä mielentilassa.

Haluan tähän loppuun vielä kertoa yhden asian joka tekee elokuusta merkityksellisen.

Tänä viikonloppuna nimittäin alkaa Valioliiga. Tänään on Tottenhamin kauden ensimmäinen peli ja me voitamme sen. Ja minä iloitsen siitä ystävieni hyvässä seurassa grillissä valmistettua pizzaa puputtaen. Saatan nauttia lasillisen Barberaa siinä sivussa.

Vapise Aston Villa, Go Spurs!