Olin ajatellut, että tulisin löytämään Budapestista useita kahviloita, jotka täyttäisivät esteettiset kriteerini: pariisilaishenkisyys, pyöreät pöydät markiisin alla ja tuolit kadulle päin. Ensimmäisenä aamuna piti kävellä kolme tuntia, mutta viimein löysin sellaisen.

Central Kavehaz 1887 on ensimmäinen suositukseni aamupalasta kiinnostuneille Budapestin kävijöille. Siellä ei pääse nauttimaan Unkarin edullisuudesta, mutta erinomaisista pannukakuista ja piristävän kirpeästä appelsiinimehusta kylläkin.

Kun neljäntenä aamuna peräkkäin istuin kahvilan terassille lukemaan kirjaa, tarjoilija tiesi jo tilaukseni. Pannukakut, americano ja appelsiinimehu. Hetken kuluttua täyttö sekä kuppiin että lasiin.

Se, että jokin paikka ehtii tulla tutuksi ja kotoisaksi lyhyen matkan aikana, tuntuu siltä kuin saavuttaisi jotain paikallisesta elämästä. Ihan kuin hetkellisesti integroituisi kaupungin arkeen. Vaikka se olisi käytännössä vain turistikahvilassa istumista.

Samaan aikaan kun pidän uuteen tutustumisesta, pidän rutiineista ja varmasta laadusta – esimerkiksi hyväksi todetusta hillolajitelmasta aamupalani kanssa. Jos jotain oikein erityistä löytää, siitä on hyvä pitää kiinni.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys vain hyvästä aamiaisesta tai ystävällisestä palvelusta vaan tunnelmasta, joka muodostuu kun ihmiset kuljeskelevat kahvilan ohi kaikkiin suuntiin, autoilijat tööttäilevät toisilleen hankalassa risteyksessä ja uneliaat turistit tutustuvat hiljaisina ruokalistoihinsa viereisissä pöydissä.

Löysin loman aikana toisenkin, vähän samanlaisen paikan kuin Central Cafe, mutta en rohjennut enää vaihtaa aamupalarutiinejani, vaan kävin siellä Goulash-lounaalla. Gerloczy Kavehaz on myös pariisilaishenkinen, pyöreäpöytäinen ja tuolit kadulle päin. Ja se on myös perustettu 1887.

Sitten ravintolat.

Retek Bistroon piti tehdä varaus, sillä ravintola on todella pieni, ehkä 7 pöytää. Se on unkarilainen kotikeittiömäinen bistro. Sisustus vaikuttaa siltä, kun joku olisi ripustanut kirpputorilta myymättä jääneet tavaransa seinille – ja onnistunut siinä. Tarjoilut olivat erinomaisia ja ihmiset mukavia.

Söin Goulashin, lihapullat perunamuusilla ja Somlói Galushkan – eräänlaisen rommissa uitetun sokerikakkuhässäkän kermavaahdolla ja suklaakastikkeella. Näiden kanssa tarjoiltiin kirjava sikermä mukavia viinejä kuivasta skumpasta makeaan jälkkäriviiniin.

Sähköurkuri tapaili Bistron oven suussa unkarilaisia kansansävelmiä. Tunnelma oli niin sanotusti kohdallaan.

Tunnelma oli kohdallaan myös esimerkiksi sympaattisessa italialais-bistrossa Al Dentessä ja Bistro Finessa, jonka ankanrinta oli oikein mainio. Söin myös aivan erinomaisen pizzan Pyhän Tapanin kirkolle johtavalla kävelykadulla, mutta en millään muista paikan nimeä. Joku italialainen sekin.

Sitten pari sanaa viineistä.

Tasting Table on ehdoton jos on kiinnostunut viineistä – tai vaikka ei olisikaan. Paikka tosin suljetaan jo iltakahdeksalta, joten sinne on hyvä suunnata hyvissä ajoin.

Varasin viininmaistelun Airbnb:n kautta kello kolmen kattaukseen. Seurueeseen mahtuu 10 ihmistä ja tällä kertaa meitä oli pöydän ääressä 8 viini-intoilijaa. Isäntänä toimi loistelias Sebastian, joka tunsi niin faktat kuin legendat unkarin mielenkiintoisesta viinihistoriasta.

Yllätyin viinien laadusta. Odotin jotain eksoottista, jota ei tekisi mieli juoda ensimmäistä lasia enempää. Lopulta päädyin seurueeseen kuuluneen kalifornialaispariskunnan kanssa maistelemaan vielä Tasting Tablen kaikki kuohuviinit ja ostamaan yhden pullon itselleni illaksi.

Viininmaistelu tuntuisi tämän kokemuksen perusteella olevan kiva tapa tutustua viinin lisäksi myös ihmisiin. Varsinkin kun matkustaa yksin, voi tuntemattomien kanssa samaan pöytään istuminen viedä mitä erikoisempiin keskusteluihin. Lopulta istuimme pöydässä sulkemisaikaan saakka.

Ymmärsin olevani ainutlaatuisen tilanteen ytimessä kun lauloin kalifornialaisen Ericin kanssa Stratovariuksen Hunting High and Low -kertosäettä tyhjässä kellariravintolassa.

Ihmiset tietävät outoja faktoja Suomesta.

No, voi Budapestissa tehdä muutakin kuin syödä hyviä ruokia ja juoda hyviä viinejä. Seuraavaksi muutama tärppi.

1. Käveltävää on paljon ja nähtävää ei ole kovin tiheässä, joten julkinen liikenne kannattaa ottaa haltuun. Esimerkiksi ratikka nro. 2 kulkee kivan reitin, jonka varrelle jää monia hienoja pytinkejä. Itsehän kävelin 60 kilometriä.
2. Gellert -kukkulalle kannattaa kiivetä niin valoisaan kuin pimeän aikaan. Itse kiipesin rinteen jalkaisin päivällä ja illalla tein nopean piipahduksen taksilla vain kuvat ottaakseni.
3. Vaci utca on eräänlainen turistitallustelijan pääkatu, jonka varrella on eniten kauppoja, ravintoloita ja ihmisiä. Kadussa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta sen päässä on hieno kauppahalli. Se on mielestäni käymisen arvoinen.
4. Kun on pari päivää kierrellyt, eivät korttelit enää juuri erotu toisistaan. Varaisin heti alkumatkaan jonkin erikoiskiertoajelun (esim Kleinbussilla) tai yksityisen maistelukävelyn, joiden avulla saattaa päästä käsiksi elämyksiin perinteisen Tripadvisor-kierroksen sijaan.

Mukava matka! Saatan mennä toistekin.