Tapiolasta Cangguun on 21 tunnin trippi. Olen ihmisenä juuri sellainen, joka nauttii pitkistä lentomatkoista. Siinä on samaa viehättävyyttä kuin jonottamisessa. Erona tietysti jetlag, ummetus ja astraalikokemukset.

Katselin taksin ikkunasta ulos ja ajattelin olevani Julia Roberts. Sateinen sunnuntaiaamu, noroina ikkunan pinnassa helmeilevät trooppiset kyyneleet, pirssin täysille viritetty ilmastointi, joka antaa vielä helteen ja hehkun odottaa itseään.

Liikenne on täällä kovin erilaista, kuin Kehä ykkösellä. Se näyttää pysyvän kasassa ainoastaan pienten tööttäysten ansiosta, joiden tarkoitus on sekä pyytää tilaa, että kertoa olemassaolosta. Skootterit puikkelehtivat pelottomina autojonon seassa. Suurin osa väestöstä on pukeutunut nilkkoihin asti ulottuvaan sadeviittaan ja mopokypärään. Se huvittaa minua ja irtaannun hetkeksi Julia Roberts -hetkestäni.

Kunnes taas palaan siihen. Eat, Pray, Love vilisee audiovisuaalisena soundtrackina silmieni edessä. Kuvittelen helikopterikameran kuvaavan taksia, jonka kyydissä olen. Kuvittelen itämaisen, sankarilliseen rohkeuteen kannustavan huilumusiikin soivan elämäni taustasävelenä. Kuvittelen olevani matkalla gurun luokse, joka opettaa minulle mikä elämässä on tärkeää.

Tietoisuus siitä, että nyt kun autan taksikuskia navigoimaan 3G:n avulla meidät määränpäähämme, tulee tämä kyseinen taksimatka maksamaan puhelinlaskuna enemmän kuin taksimatkana, palauttaa minut hetkeksi arkeen. Olen kuitenkin niin väsynyt, että en oikeasti jaksa välittää.

Riisipellot vyöryvät ajotielle ja asfaltti käy kahdelle autolle ahtaaksi. ”Tässä kohtaa Julia Roberts ajoi ojaan”, toteaa Ilona. Hän on yhtä väsynyt kuin minä. ”Tämä ei todellakaan ole se kohta, jossa Julia Roberts ajoi ojaan”. Hän tietää sen itsekin.

Väsymys olisi ihan ok, jos Villa Regaliin kirjautuessa olisi ollut ilta. Mutta kello oli juuri ylittänyt vasta kymmenennen tuntinsa sunnuntaiaamuna. Se tarkoitti kahta asiaa: 1) on tiedossa hyvin hajamielinen päivä ja 2) emme pääse vielä mökkiimme.

”Medium or strong?”, kysyi hieroja. Sanoin, että strong, jotta en alkaisi kuorsata kesken operaation. Pelkoni hälveni heti ensikosketuksesta kun keskimääräistä suurempi balilaisnainen hyppäsi hartioilleni. Onneksi hierontapedin vaahtomuovi antoi hieman periksi enkä murentunut kuin henkisesti.

Hieronta antoi uupumiselle armonaikaa ja teki muutenkin hyvää niskatyynyssä roikkumisen jälkeen.

Vedin kämpille päästyämme shortsit jalkaan aikeissani pulahtaa takapihan uima-altaaseen. En ehtinyt kun puoliväliin kun päiväunet ilmoittivat, että nyt täältä tullaan ja rytinällä. Toiset päiväunet seurasivat ensimmäisiä välittömästi heräämisen jälkeen – paikka vaan vaihtui pation sohvalta sänkyyn.

Kun silmänaluset alkoivat näyttää vähemmän hakatuilta, kehtasi pariskuntamme lähteä zombeilemaan Canggun kaduille. Kun näin naudan pyrkivät apteekkiin, en ollut aivan varma olinko sittenkään vielä valmis.

No, nyt kellon ympäri nukkuneena päivä näyttää aivan uudelta. Aurinkokin näyttäytyi heti aamutuimana ja mieli on valpas kohtaamaan kaiken mitä Balilla on annettavanaan.

Nyt lounaalle!