Tulvavaroitus

”Warning! Heavy rainfalls and storms expected today. Risk of power outages and flooding. Do not seek shelter under trees. Where possible, stay indoors. Follow the instructions of emergency service personnel.”

Kyllähän sen etukäteen jo sääennusteista pystyi laskemaan, että todennäköisyydet aurinkolomalle oli olemattoman pienet. Forecan arvaukset vaihtelivat kahden ja kolmen sadepisarapilven välillä oikeastaan koko lomaviikon ajalle.

Siinä missä joku saattaisi lannistua sateisesta lomasäästä, uhkuin minä elinvoimaa reissuun lähtiessäni. Olihan kysymyksessä ensimmäinen kokoperheen ulkomaanmatka ja joka tapauksessa tiedossa oli paljon sisätilaoleilua vauvan kanssa.

Onneksi myös vähän ulkotilaoleilua. Muistikuvissa koko loma oli yhtä vesisadetta, mutta todistettavasti sitä on kuljeskeltu pihalla t-paitakelissäkin.

Vauveli osoittautui ihan ykkösluokan matkustajaksi. Lennot nukkuen, ravintolakäynnit nukkuen, kaupunkikävelyt nukkuen, yöt nukkuen.

”Parasta olisi, jos saisin luettua kunnolla kirjaa”, sanoin ja ajattelin useamman kerran ennen lähtöä.

Kirjan lukeminen on luksusta, johon minulla ei ole ollut viime kuukausina varaa. Vuoroin ajalliset ja aivokapasiteetilliset resurssit ovat olleet ylikuormitetut, minkä johdosta luetut sivut on Helsingin Sanomia lukuun ottamatta jääneet häpeällisen vähäisiksi.

On hankala lukea kirjaa kun hytkyttää vauvaa. Rivit pomppii liikaa.

Olikin miellyttävän supersaavutuksellinen tunne kun viimeistelin Haruki Murakamin – joskin lyhyen, mutta kuitenkin kokonaisen – romaanin Rajasta etelään, auringosta länteen. On aina hienoa aloittaa uusi kirja, mutta arvioisin vielä hienommaksi asiaksi päätykannen sulkemisen. Pääsin myös hyvään vauhtiin Camilla Läckbergin Majakanvartijassa.

Näkymä Airbnb-asunnon kadunpuoleiselta parvekkeelta. Kuten näkyy, aurinko paistoi ainakin hetken.

Kirjan kokonaanlukemisen lisäksi mieleen putkahti hauskoja – joskin arkisen autenttisia, mutta kuitenkin jollain tavalla loistokkaita – hetkiä loman varrelta, joiden ajattelen olevan jakamisen, tai vähintään ylöskirjaamisen, arvoisia.

Se, kun juostiin appiukon kanssa kaatosateessa kebabravintolaan hakemaan rullakebabit. Punaisia päin juoksemisesta saa kuulemma herkästi rapsut. Nyt ei saatu. Jättiläismäiset kanakebabit saatiin.
Se, kun juostiin vaimon kanssa nopeasti pizzalle kun vauva oli nukahtanut. Mamma ja ukki ja jäivät lapsenlikoiksi kun me painelimme paikalliseen kuin ensikertalaiset laukkaratsut kevätniityille.
Se, kun saatiin tulvavaroitusviestit jostain Puolan varovaisuusjärjestelmästä heti kun alkoi vähän tihuttaa. Ei siinä, kyllähän siellä viimeiset päivät satoi ihan jatkuvalla syötöllä.
Se, kun syötiin erilaisia pullia päivälliseksi sen jälkeen kun oltiin ensin syöty ranskalaisia lounaaksi ja lettuja aamupalaksi. Ei uskoisi, että reissussa oli kuitenkin neljä aikuista.
Se, kun istuin sisäpihan puoleisella parvekkeella värjöttelemässä ja avasin pullon Möet & Chandonia. Olin haaveillut parvekkeella istumisesta ja samppanjan nautiskelusta. Se toteutui, mutta tunnelma oli eri tavalla hieno. Toteutin lopulta myös toisen lomatavoitteeni: hieno pihvilounas Pimientossa. Vahva suositus Krakovan kävijöille.
Se, kun tuijotin yhden illan ihan tosissani Puolan ja Italian välistä lentopallo-ottelua, joka eteni jännittävästi jatkoerään Italian 2-0 johdon sulaessa pikkuhiljaa 2-2 tasapeliin. Italia voitti lopulta niukasti.
Se, kun alakerran sushi-ravintolasta sai hyviä avokadonigirejä. En varsinaisesti syö mitään muuta sushia. Enkä itse asiassa ole ikinä syönyt huonoa avokadonigiriä. Se on lopulta aika helppo tuote.
Se, kun vauvelin ensimmäinen matka onnistui täydellisesti. Kaikki ravintolahetket, yöt ja kaupunkikävelyt sujui niin mutkattomasti, että kotimatkalla mieli alkoi vaeltaa jo seuraaviin reissuihin.
Se, kun katsottiin koko matkaseurueen voimin MM-jääkiekkoa iPhonen näytöltä, sohvalla etukenossa nököttäen. Todellisen kisastudion tuntua.
Se, kun onnistuin saamaan muutaman aika kivan valokuvan aika vähäisellä kokonaiskuvamäärällä. Alla tämänkertaista parhaimmistoa.