Istuskelin siinä kesäkeittiön muuria vasten ja ihailin kotipihan maisemaa. Liekö kysymyksessä iän mukanaan tuoma arvostus kesän ekologista estetiikkaa kohtaan vai se, että ylitin kevään korvalla kynnyksen, jonka tällä puolella pihapuuhastelu on tuntunut oudon hyvältä.

Tavaroiden tulee palvella ensisijaisesti tupaa, sitten sen käyttäjiä. Vanhaa on kunnioitettava ja varmistettava, että nostalginen arvo säilyy. Tuvan pöydän ääressä on kuitenkin ihmetelty maailman menoa kolmen sukupolven ajan jo ennen kuin Suomi oli edes itsenäinen valtio.

Pitää ehtiä kotiin, jotta siellä ehtii olemaan. Vaikka siellä ei oikeastaan mitään tekisikään. Koti tuntuu turvalliselta paikalta, jossa saa olla oma itsensä ja rauhoittua. Kerrankin kun on runsaasti aikaa olla vain kotona, se pitää hyödyntää.