Ajattelin tässä jos lähtisin lomaviikollani Leville. Sainkin sitten maailmankaikkeudelta kolme viestiä tukemaan suunnitelmaani.

1) Suunnittelin lomaani ääneen ja kerroin ystävilleni että viikko 11 on ihan tyhjänä. He kertoivat että ovat lähdössä samalla viikolla Ouluun jollekin keikalle. Ajattelin että se ei taida olla mun juttu vaikka ajaminen onkin ihan kivaa, se bändi vaan ei houkutellut. Kerroin sitten myöhemmin yhdelle näistä kaveruksista että Levi vois olla mun juttu. Hän kertoi että ovat menossa samalla reissulla myös Leville. Eli mua johdatellaan lähtemään mukaan, täytyy kysellä huolitaanko mut. Voin ajaa.

2) Facebookissa kaverini Antti kehottaa ystäviään varaamaan pöydän kotaravintolastaan Leviltä. Jään katsomaan kuvaa kodan sisällä räiskyvästä nuotiosta ja mietin että kyllähän sinne hetken ajaa. Olin Antin ja hänen perheensä luona viime keväänä siellä. Muistelen sitä reissua hyvällä sillä tein monta asiaa ensimmäistä kertaa ja oli tosi hauskaa. Moottorikelkkailin, lumikenkäilin, olin lumikissan kyydissä, söin ensimmäistä kertaa poron sisäfilettä, peuraa ja myös kanttarellikastiketta mitä en normaalitilanteessa söisi. Muistan ajatelleeni ennen moottorikelkkailua että siellä varmaan mennään jotain neljääkymppiä. Joo, mentiin, siellä tiheessä kuusikossa, se oli huikeeta. Lumikissan kyydissä mietin että kyllä tähän hommaan panostetaan todella paljon, seka ajallisesti että rahallisesti. Työmyyrät paiskivat töitä läpi yön hiljaa telaketjujen päällä körötellen ja tehden hyppyreitä laskijoille aamuksi kuntoon, saamatta oikeastaan koskaan kiitosta työstään rinteenkäyttäjiltä. Juoksin lumikengillä rinnettä ylös ja alas, niin että koko olemukseni oli hengästymisen ruumiillistuma. Sain Antilta huippuvinkit muutamaan ruokaan joita nykyään teen paljon. Suuri innostukseni porokeittoon, tomaattikeittoon, lihan loimuttamiseen ja punaviinikastikkeeseen ovat sieltä peräisin. Antti pitää Levillä todella tunnelmallista kotaravintolaa. Kätkän Kota on Levin ainoa paikka jossa saa loimutettua poroa, suosittelen lämpimästi jos liikutte huudeilla. Kodasta itsekin matkan jälkeen innostuneena kiertelin kotikulmillani metsiä, miettien mihin rakennan vastaavanlaisen kodan. Päädyin kuitenkin siihen että ostan kotakeittiövarustuksen kesäkeittiööni. Arvostan todella paljon hyvää ruokaa ja sen takia Levi tuntuisi nyt hyvin houkuttelevalta, täytyy vaan varmistaa että Kätkän kodalla vapaita pöytiä.

3) Tänään lehdessä oli suht pitkä juttu Levistä. Tottakai, muhun yritetään vaikuttaa. Laskettelukeskuksilla on oma maineensa ja sitä tukee Hesarinkin analyysi. ”Totuus on toisenlainen kun valot sammuvat” sanotaan yhdessä laulussa. Oikeastaan, laskettelukeskus on juuri sellainen kuin kävijänsä, en halua edes ajatella mitä siellä tapahtuu kun ne valot sammuvat. Itse pidän siitä ajatuksesta että iso lauma ihmisiä on kokoontunut periaatteessa saman asian ääreen. Laskemaan vähän mäkeä, hiihtämään ja juomaan kaakaota. Laskettelua ja hiihtoa en itse harrasta, mutta siellä vallitseva tunnelma rohkaisee tekemään kaikkea muuta talvista kivaa, mutta myös lepäämään vähäsen.

Go with the flow? Jep.