Juhlapukuihin sonnustautuneet vanhemmat odottivat tytärtään ulko-oven edessä Grindlay Streetillä. ”Äiti otti kuvan ensimmäisenä koulupäivänä, niin minä otan nyt valmistujaispäivänä” sanoi Skotlantiin matkannut kameraa valmiudessa pitävä ylpeä isä.

Lähdimme isolla seurueella juhlistamaan Ilonan valmistumista Edinburghiin. Matka oli valmistumismatka, mutta vajaan viikon turnee sisälsi myös lomailua. Osalle se oli ensimmäinen reissu Skotlantiin, itselleni kymmenes, mutta viimeinen matka vähään aikaan. Ilonan valmistuttua siellä ei tule käytyä tulevaisuudessa yhtä usein kuin parin viime vuoden aikana. Siksi valitsimme illallispaikoiksi lempiravintolat ja -pubit ja kävimme pyörimässä kaikki tärkeimmät paikat vielä kerran läpi.

Ensin kuitenkin siitä juhlasta.

Tilaisuus yliopistolla alkoi ja päättyi juhlallisesti kampuksen papin, kappalaisen, rukoukseen. Kansleri, rehtori, professorit ja kunniavieraat kävelivät musiikin tahdissa kaavut päällä sisään. Kuultiin mahtipontisia, tunteellisia ja hauskojakin puheita sekä hienoja a capella-esityksiä. Opiskelijat kävelivät aplodien raikuessa kättelemään Dr Robert Buchania, joka kopautti heitä lakilla päälaelle. Juhla oli hyvin järjestetty ja koko lysti oli cocktailtilaisuuksineen ohi parissa tunnissa.

Rehtori Julian Jones kannusti valmistuneita omassa puheessaan rohkaisevin sanoin. ”Kaikki on mahdollista teille, kaikki!”. Hän kehotti nuoria pyrkimään huipulle ja olemaan parhaita siinä mitä alkavat tehdä. Mitä muutakaan sitä voi sanoa. Itsellenikin tuli olo, että kaikki on tosiaan mahdollista.

Yliopistolta suuntasimme kakkukahveelle The Balmoral Hotelliin, yhteen Edinburghin hienoimmista hotelleista. Afternoon tea on tyypillinen hienomman kansan glamourlounas. Parin tunnin aikana syödään tolkuton määrä suolaisia ja makeita leivonnaisia, kakkuja ja muita herkkuja harpistin säestäessä parvella. Kahvia, teetä ja shampanjaa on tarjolla vaikka minkälaista sorttia.

Jos joskus matkasi käy kohti Edinburghia, suosittelen pakkaamaan mukaan hieman parempaa nuttua ja menemään iltapäiväteelle Balmoraliin.

Valmistujaisillan illallispöytä oli varattu Lucano’s Kitchenistä. Tunnelmallisesta Lucano’sista on tullut lempiravintolamme Edinburghissa ja italialainen pastapyhättö on kuulunut joka kerta matkaohjelmaamme kun olen kaupungissa käynyt. Ravintola sijaitsee vanhan kaupunkin puolella George IV Bridgellä, vastapäätä Elephant Housea, kahvilaa jossa J.K Rowling kirjoitti Harry Pottereita.

Kotitekoisista pastoista suosikkini on wild boar ragu tagliatelle. Se on suosittu annos, sillä viime kerroilla se on ollut illallisen aikaan jo loppu. Suosittelenkin menemään Lucano’siin pitkälle lounaalle jo vähän aiemmin päivällä. Jälkiruoaksi suklaaleivos ja lasi hyvää punaviiniä. Ja amaretto! Pelkästään jo tämän menun takia olen valmis matkustamaan Edinburghiin aina uudelleen.

Linnan alapuolella Grassmarketilla sijaitseva Cafe Jacques on vakiintunut aamupalakahvilamme ja tälläkin reissulla kävimme siellä parina aamuna. Sieltä voi tilata juuri sellaisen aamiaisen kun sinä aamuna tekee mieli. Suosittelen menemään Jacquesiin varhain aurinkoisena aamuna ja tilamaan tuorepuristettua appelsiinimehua. Ikkunapöydästä voi katsella turisteja jotka pysähtyvät kuvaamaan kulman takaa ylös nousevaa linnan kalliota.

Kaupunkia kävimme ihailemassa pubien lisäksi kiertoajelubussin katolta ja Arthur’s Seatilta. Melkein kaupungin keskustassa sijaitsevan vanhan tulivuoren päältä on hienot näkymät myös merelle. Nuorisolla on tapana kivuta sinne baariyön jälkeen katsomaan auringonnousua. Niinä harvoina aamuina kun aurinko pääsee paistamaan.

Yhdeksi päiväksi varasimme pikkuteitä kiemurtelevan bussiretken Loch Nessille, Ylämaille. Loch Nessin hirviöstä otetusta kuvasta on luvattu miljoonan punnan palkkio. Ei bongattu.

Edinburghin kaupungista jää kerrottavaksi monia hyviä tarinoita. Niitä varmasti kerrottakoon vielä myöhemmin. Taksimatkalla lentokentälle oli ilmassa erilaista haikeutta kuin aiemmin, sillä nyt sieltä lähdettiin yhdessä. Koskahan tänne pääsee takaisin, pohdittiin. Ehkä joulumarkkinoille. Toivottavasti mahdollisimman pian!

”Hiya, Edinburgh!”