Nizzassa kaupunkipyörällä suhaaminen ei maksa ensimmäiseen puoleen tuntiin mitään. Vaihtamalla pyörää 25 minuutin välein, voi ajaa koko päivän ilmaiseksi. Pyöräkikkailun lisäksi suosittelen tutustumaan kaupunkiin myös bussilinjoja pitkin. Tässä niistä muutama oleellinen.

30Vain hetken helteessä viileänä pysyvä vesipullo ja kaksi pehmeää persikkaa matkaeväinäni otin vartin myöhässä pysäkille saapuneen Lignes d’Azurin keltaisen mercedeksen. Linja 30 kulkee Coco Beachin ohi, jonne oli tarkoituksenani mennä tekemään auringon kanssa vaihtokauppaa maidonvalkeasta ihostani.

Coco Beach sijaitsee vaihtoehtoisesti noin 15 minuutin kävelyn tai 12 bussipysäkin päässä Nizzan keskustasta. Cocon rantsussa ei ole senkään vertaa tasaista alustaa, mitä kaupungin muut tulitikkuaskin kokoisine kivine vuoratut rannat tarjoavat. Tämä on oikeastaan kokonaan kalliota, jonka tasanteilla ihmiset ruskettuvat ja jonka meriveden muovaamiin pieniin kylpyaltaisiin he menevät viilentymään. Korkeimmalta kohdalta nuoriso hyppii pelottomina kivien sekaan.

Ajoissa saapuen saattaa saada alleen hulppean baden-badenin. Kalliossa on muutamia ulospäin kurottavia niemekkeitä joilla voi tuntea itsensä kuin vahvoille käsivarsille nostetuksi Simbaksi, joka tähyää kohti siniset sävyt erottavaa horisontin laihaa viivaa.

14

Jatkuvaa S-kirjaimen muotoista tietä ylös. Bussi ei mahdu kääntymään kurvissa ja vastaantulevat autot tööttäilevät toisilleen, bussikuskille ja turhautumistaan. Kuski tietää että hukkaan menneet minuutit joudutaan ottamaan kiinni alamäessä, eikä jarruvalo pääsee montaa kertaa vilahtamaan.

Bussi numero 14 vie Mont Boronille, noin kahdensadan metrin korkeuteen ihmettelemään Nizzan topografiaa lintuvinkkelistä. Sinänsä kukkula ei tarjoa muita palveluita kuin mahdollisuuden katsoa sieltä pois, mutta se on ehdottomasti käymisen väärtti.

Yhtenä iltana kipusin Mont Boronille polkupyörällä ja haaveilin laskettelevani huipulta rinteen vastakkaista reunaa alas kohti Saint-Jean-Cap-Ferratia, mutta aloin pelätä kolmivaihteisen vuokrakiesini puolesta ja viruin ilta-auringon lämmittämässä ilmavirrassa takaisin samaa mutkatietä. Ensi kerralla sitten sinne toiselle puolelle.

62Viinitilat sijaitsevat vain noin kolmen vartin bussimatkan päässä Nizzasta. Kymmenen pikkuruista köynnösfarmia on ripoteltuna Länsi-Nizzan kukkuloille ja ainakin osa tarjoaa tutustumismahdollisuuden. Itse valitsin perimmäisenä komeilevan Château de Belletin tilan.

62:n kyydistä jäädään pois Chemin Saquierin pysäkillä ja kävellään noin vartti. Esittelyyn pääsee ilman ajanvarausta arki-iltapäivisin ja maistelun kera se kustantaa vain 20€. Tilan keskellä tönöttävä vanha kirkko, sen suojissa piilotteleva viininmaistelutila ja moderni viinintekokoneisto ovat nähtävyyksiä joihin kannattaa yksi iltapäivä uhrata.

Ostin pullon Baron G:tä ja yhden viinilasin ja kävelin pari kilometriä Belletin kirkon pihalle piknikille. Avasin herkkupullon ja kaivoin repusta kaksi croissanttia ja päivän New York Timesin. Puolentoistatunnin bussin odottelun aikana en nähnyt yhtään ihmistä.

94Jäin kyydistä väärällä pysäkillä, noin puolitoista kilometriä liian aikaisin. Se tarkoitti sitä että kävelin Tourettes-sur-Loupin kylään kuusi kilometriä reilun neljän sijaan. Linjan 94 kyydistä kuuluu jäädä vasta Vence Rocaden pysäkillä, noin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta länteen.

Ensimmäisenä tulee vastaan pieni Vencen kaupunki, jonka brittiläiset ovat omineet niin, että vanhankaupungin kujilla kaikuu pääosin lontoon aksentti. Vencestä on reilun neljän kilometrin hikinen matka Tourettes-sur-Loupin kylään. Se on ehdottomasti kävelemisen arvoinen.

Tourettesissa ravintoloiden ovia kannattaa olla koputtelemassa hyvissä ajoin ennen lounasajan alkua, koska pienen pitäjän muutamat huikeilla näköaloilla siunatut bistrot täyttyvät hetkessä. Itse pääsin myöhäiselle lounaalle La Cave de Tourettesin kolmipöytäiselle näköalaparvekkeelle.

Viimeinen bussi Vencestä Nizzaan lähtee kuuden aikoihin illalla, joten illallista varten Tourettesista pitää varata majoitus tai taksi.

98Lentokenttäbussi maksaa 6€ suuntaansa ja siinä ei voi hyödyntää viikkolippua (15€). Lentokentälle ja sieltä pois pääsee kyllä normaalillakin linjalla, numerolla 52, jolloin ei tarvitse maksaa ylimääräistä.

Ysikasilla tulin ensimmäisenä iltana keskustaan ja sieltä kävelin noin kilometrin hotelliini Hotel Lepanteen**. Olin pyytänyt huoneen ylimmästä kerroksesta. Huoneessani oli ikkuna, josta pääsin ryömimään katolta rajatulle pienelle parvekkeelle nauttimaan lasillisen viintä.

Sinne minne bussilla ei pääse, pääsee pyörällä. Vélo Bleu -automaatti kysyy ensimmäisellä kerralla luottokortin numeron ja pyörän vuokraaminen tapahtuu soittamalla automaatissa näkyvään ilmaiseen numeroon.

Parasta Nizzassa ehkä onkin aamupyöräily torille hakemaan kori täyteen hedelmiä ja leivonnaisia tai lämpimän yön kotiinpaluu kun kadut ovat tyhjentyneet autoista ja pyörällä pääsee viilettämään täysiä.