Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.

Voidaan tietysti ajatella, että on olemassa erilaisia tapoja ikuistaa lomamatka. Matkailija voi dokumentoida loman puitteet, kuten hotellin, uima-altaan, rannan ja illallisen.

Tai sitten hän voi ikuistaa itsensä ja perheensä erilaisten nähtävyyksien edessä seisomassa tai olemassa jossain oudossa asennossa. Joku saattaa räpsiä kuvia kauniista maisemista; auringonlaskuista ja vuoristojonoista.

Otti kuvia sitten kuinka ja mistä tahansa, voisin kuvitella, että niiden tarkoituksena on jollain tavalla toimia myöhemmin muistojen vahvistajina, nostalgisina tuulahduksina vuosien takaa. Luulen, että kukin tietää parhaiten minkälaisista kuvista tulee paras fiilis – mikä herättää parhaimmat muistot.

Toisaalta matkakuvien tarkoitus on joissain tilanteissa kertoa muille, että nyt sitä ollaan täällä reissun päällä ja jakaa hieno kokemus tällä tavalla muiden kanssa. Jaettu ilo jne.

No nyt näistä lähtökohdista katsottuna – ja varsinkin Balin kuvia näin kolme kuukautta jälkikäteen katsottuna – en ole aivan varma, mitä esimerkiksi alla olevan pyykkitelinekuvan olisi tarkoitus viestiä. Tai mitä jonkun polkupyörän tarakalla olevien riepujen on tarkoitus viestiä. Tai pienen kissan.

Ehkä vain sitä, että tällaisia juttuja minä Balilla näin. Kohteet olivat kuvauksellisia, mutta eivät ne lopulta hirveästi minun lomastani kerro. Vai kertooko kuitenkin?

Minkälainen on hyvä lomakuva?