Niin, kuuntelisinko mielummin laineen liplatusta, vai katselisinko horisonttia? Luopuisinko musiikin kuuntelemisesta ja kitaran soitosta vai kirjoittamisesta ja lukemisesta? Mitä keskustelusta jäisi uupumaan jos se tapahtuisi viittoen tai kirjoittaen? Mitä tapahtuu tunnelmalle, jos on aina hiljaista? Mitä jos ei näkisi muiden hymyilevän?
Viikon viisi väriä. Kerronta kulkee kuvateksteissä.
”Jos sinä et ole nuohooja, sinä et nuohoa. Jos sinä et ole toimitusjohtaja, sinä et johda toimitusta. Jos sinä et ole kukkakauppias, sinä et kaupustele kukkia. Jos sinä et ole kirjanpitäjä, sinä et pidä kirjaa.”
”Se on näin yksinkertaista”, sanot. ”Jos sinä et ole siivooja, sinä et siivoa.”
Risusavotta, salakaatopaikka, parkkisakon väistö, korkeanpaikanleiri, kiky-tunnit, samppanjaa lääkkeeksi, koiravieras, lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, vapunaatto, sunnuntai
”Sitä mä en voi käsittää, että mun täytyy täällä ite alkaa haravoimaan. Ei pelkästään tänä syksynä, vaan kaikkina maailman tulevina syksyinä”, vastasin. Sittemmin asenteeni haravointiin ei ole juurikaan muuttunut.
Kiukaan vieressä seinustan ulokkeellä seisoo pieni tonttu. Se on ollut siinä siitä lähtien kun ostin talon. Se kuului kauppaan. Kauppaan kuului myös vanhan saunan lampun päälle tarkoitettu pyyhe. Pyyhe toimi valon vaimentimena liian kirkkaalle lampulle.
Pelkästään ajatus lohikeitosta sai punan palaamaan poskipäihin. Maistoin jo huulillani suolaisen lohikeiton.
Aurinko paistoi lämpimästi, mutta tuuli oli yön aikana äitynyt jopa myrskyksi. Hengitys salpaantui puuskan voimasta heti kun hotellin liukuovet avautuivat Hammerichsgadelle. Kauppahalli ei olisi kaukana, mutta kävely sinne olisi viheliäisen vastatuulen takana. Syöksyimme kauluksista ja aurinkolaseista kiinni pitäen taksin takapenkille ja pyyhälsimme Torvehallerneen.
ARVI 