Pari tuntia keskiyön jälkeen lämpötila laskee 24 asteeseen. Heinäsirkat ovat lopettaneet sirityksen jo aikoja sitten. Naapurin mies on lopettanut oman hoilotuksensa vain vähän aikaa sitten ja kissatkin ovat jättäneet tältä yöltä jo toisensa rauhaan. Voin poistaa korvatulpat. Kulaus ruumiinlämpöistä vettä. Kuin kuolaa joisi.

Aurinko paistoi lämpimästi, mutta tuuli oli yön aikana äitynyt jopa myrskyksi. Hengitys salpaantui puuskan voimasta heti kun hotellin liukuovet avautuivat Hammerichsgadelle. Kauppahalli ei olisi kaukana, mutta kävely sinne olisi viheliäisen vastatuulen takana. Syöksyimme kauluksista ja aurinkolaseista kiinni pitäen taksin takapenkille ja pyyhälsimme Torvehallerneen.

Mikä tahansa Kreikan kolkka ei kelpaa. Pitää olla ne valkoiseksi kalkitut kapeat kävelykadut, jotka päättyvät turkoosin meren pauhuun. Pitää olla kulissit kiireettömään kuljeskeluun – väljissä vetimissä, kamera kaulassa ja kartta vyölaukkuun rullattuna.

Olimme matkalla Concónin kylästä kohti Valparaíson keskustaa. Tie myötäilee Tyynenmeren piirtämää rantaviivaa noin puolen tunnin linja-autokyydin verran. Avoimet ikkunat ja yllättäen myös ovet pitivät huolen siitä että meri-ilma pääsi viilentämään rystyset valkoisena kaiteissa roikkuvia hikimärkiä turisteja.