En heti keksi huvittavampaa näkyä Rengon pimenevässä illassa, kuin itsensä Prahan matkalla turvottanut kolmekymppinen toimistotyöntekijä yrittää hanuri pystyssä saada itseään metso-asanaan vai mihin lie.
”Euroopan eurooppalaisimmasta kaupungista” on tullut ajan saatossa vähän eurooppalaisempi. Kulissina toimii samat, vuosisatojen saatossa patinoituneet punakatot ja goottiset kirkontornit, mutta kaduilla juokseva tarina alkaa saada tuoreita juonia.
50€ tuli maksettua oppirahoja. Valko-Venäjän ruplat eivät olleet käypää valuuttaa Jazz-baarissa – eikä sittemmin missään muuallakaan. Luulin saavani 1500 Tšekin korunaa, arvoltaan n. 50€, mutta sain 1500 Valko-Venäjän ruplaa, arvoltaan n. 0,70€. Opetus: Älä vaihda rahaa kadulla vaikka kuinka tuntuisi hyvältä idealta.
Lähestyin rantaviivaa loiva rantakallio tukevasti jalkojeni alla ja olin jo kyykistymässä pintakosketukseen kunnes…
Maanantaiaamuna näin hienon usvan, kun ajoin töihin. Pysähdyin ottamaan valokuvan. Siitä alkaen koko viikko meni enemmän ja vähemmän usvassa. Mutta sillain kivalla tavalla, pääosin.
Joskus käy niin, että sellainen perushöttö, joka kaiken tyhjiön arkipäivistämme täyttää, imee innostuneisuutta elämän hienoista rakenteista ja jättää lopulta jäljelle jotain, minkä etuliite on siitä edespäin perus
Millaistakohan täällä on talvi-iltoina? Pimeinä niin, ettei ulos näe, mutta sisään näkee. Sellaista mietin alkurentoutumisen aikana katsellessani päiväkodin […]
Joogamatto kaalini alla makasin, hiljaa tuhisin ja silmät suljettuina kuuntelin rauhalliseen äänensävyyn lausuttuja ohjeita nostaa vuoroin jalkaa, vuoroin kättä. Viidentoista muun renkolaisnaisen hento ähellys sekä tietoisuus itsestäni oudoissa asennoissa romuttivat ajoittain keskittymiskykyni, enkä ainakaan näin ensimmäisellä kerralla kyennyt irtautumaan kehostani.
ARVI 