En oikein osaa tulkita mihin suuntaan valtavirta tällä hetkellä kuulijoita kuljettaa. Ja minkälaiseen puheensorinaan kuulijat itse haluaisivat kanavoitua. Tuntuu siltä, ettei uusilta juontajilta oikein millään kanavalla tunnu riittävän sanavalmiutta, heittäytymistä tai hyviä tarinoita kerrottavaksi.
”Ei näistä mun luentojen otsikoista voi oikein päätellä mitään niiden sisällöstä. Eikä oikeastaan tästä näytettävästä materiaalistakaan. Ja luennon jälkeenkin on epäselvää, että mistähän me edes puhuttiin.”
Matkamessuilla on hankala ”vaan katsella” kun sinne matkakohteeseen ei näe, sitä ei voi hypistellä. Tai ainakin saa istua aika kauan Karibian Pool Barissa, että sinne alkaa nähdä
Taivas on punainen samankaltaisesta syystä kuin se on sininen. Väri riippuu siitä, kuinka pitkän matkan valo kulkee auringosta kohti katsojaansa. Jos lyhyen, taivas on sininen. Jos pitkän, se on punainen. Myös sillä, kuinka puhtaan ilman läpi säteet kulkevat, vaikuttaa siihen, mitkä säteistä kulkeutuvat perille saakka.
Mikä tahansa Kreikan kolkka ei kelpaa. Pitää olla ne valkoiseksi kalkitut kapeat kävelykadut, jotka päättyvät turkoosin meren pauhuun. Pitää olla kulissit kiireettömään kuljeskeluun – väljissä vetimissä, kamera kaulassa ja kartta vyölaukkuun rullattuna.
Kannattaa tutkia ja tutustua – sitä saattaa innostua! Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen tykkää siitä, missä hän on hyvä. On toki todennäköistä että hän myös tulee hyväksi siinä, mistä hän tykkää. Tämä toimii siis kumpaankin suuntaan.
Pitää ehtiä kotiin, jotta siellä ehtii olemaan. Vaikka siellä ei oikeastaan mitään tekisikään. Koti tuntuu turvalliselta paikalta, jossa saa olla oma itsensä ja rauhoittua. Kerrankin kun on runsaasti aikaa olla vain kotona, se pitää hyödyntää.
Loin konseptin: Sunnuntain summeeraus. Nimi tuntui osuvalta ensimmäiset 5 sekuntia sen keksimisestä, mutta nyt se jo hävettää. Kyseessä on eräänlainen viikon yhteenveto niistä hetkistä ja huomioista, jotka jäisivät ilman tätä summeerausta kertomatta.
