Pystyn pullistamaan vatsani niin, että se luo syli-istuimen kahdeksankiloiselle tyttövauvalle. Se on kätevää, sillä pötsipenkki vähentää kantokäden rasitusta. […]
Jalkapallo
Jos et tiedä kuinka rystysten avulla lasketaan kuukausissa olevien päivien lukumäärät, kannattaa lukea tämä kirjoitus. Jos tiedät, kuinka se tapahtuu, kannattaa tämä kirjoitus lukea muista syistä, jotka paljastuvat kirjoitusta lukiessa. Ja jos ei paljastukaan, niin menetit vain n. 7 minuuttia elämästäsi.
Yllättävän paljon asioita tapahtuu vuoden aikana. Yllättävän suuri osa niistä tapahtumista on tallautunut muistikerrostumien alle ja uhkaa maatua mullaksi, unohtua. Kaikkea ei voi millään muistaa.
Ryhdyin kaksi kuukautta sitten jalkapallofaniksi. Alkukausi on ollut tahmainen ja välillä on meinannut usko loppua. Olen puhaltanut happea kytevään hiillokseen ja yrittänyt saada intohimon roihuamaan, mutta mieleeni palaa aina vain kysymys: Onko minusta kuitenkaan tähän?
”Mmhm!” tarkoittaa innostumista. Innostumista, jonka kipinä on jalkapallohuumassa, josta olin yllättävästi leimahtanut World Cupin jännittävimpien käännekohtien keskellä. Ja toisaalta innostumisesta, joka tulisi täydellistämään myös vastedes satunnaisia arki-iltoja ja viikonloppuja viehättävän pallopelin ääressä.
Saamme tietää sen, mikä meiltä jäi tosielämän jännitysnäytelmästä näkemättä: mitkä ovat lasten lempijalkapallojoukkueet ja kuinka kylmää vesi oli. Saamme tämän kaiken vielä sankarimusiikkiin säestettynä suoraan surroundiimme.
Jalkapallojoukkue on parhaimmillaan kuin tuulessa väreilevä rypsipelto. Se mukautuu ympäristöönsä kuin ameeba ja etsii jatkuvasti parasta olomuotoa. Jalkapallo on peliälyn ja yhteistyön siveltämää ja säveltämää kaunista taidetta. Tai ainakin sillä on mahdollisuus olla sellaista.
ARVI 