Risusavotta, salakaatopaikka, parkkisakon väistö, korkeanpaikanleiri, kiky-tunnit, samppanjaa lääkkeeksi, koiravieras, lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, vapunaatto, sunnuntai
Työ
”Sitä mä en voi käsittää, että mun täytyy täällä ite alkaa haravoimaan. Ei pelkästään tänä syksynä, vaan kaikkina maailman tulevina syksyinä”, vastasin. Sittemmin asenteeni haravointiin ei ole juurikaan muuttunut.
Kulje käytävillä kuten muutkin ihmiset, mutta älä tervehdi. Tee päätös olla tervehtimättä vaikka olisit hississä jonkun kanssa kahdestaan ja se toinen sanoisi huomenta.
”Ei näistä mun luentojen otsikoista voi oikein päätellä mitään niiden sisällöstä. Eikä oikeastaan tästä näytettävästä materiaalistakaan. Ja luennon jälkeenkin on epäselvää, että mistähän me edes puhuttiin.”
Matkamessuilla on hankala ”vaan katsella” kun sinne matkakohteeseen ei näe, sitä ei voi hypistellä. Tai ainakin saa istua aika kauan Karibian Pool Barissa, että sinne alkaa nähdä
Oltermannit lensivät komeassa kaaressa ja ennen kuin ne olivat laskeutuneet meijerilaariin, minä olin jo pakkashuoneessa viilentämässä lämpöisiä tunteitani. Seisoin hetken kädet puuskassa jäätelöiden seassa, tulin ulos ja päästin kollegat tauolle.
Työ itsessään ei ollut intohimo; siinä oli enemmän kyse tunnollisuudesta ja tilipäivästä kuin uraunelmista. Kapitalismi kuiski korvaan kassan takaa, mutta minä kirjoittelin runoja kuittien kääntöpuolille.
Historian syksyni ovat olleet usein käänteentekeviä. Kun puista varisevat lehdet ovat alkaneet värittää kylmissään värjöttelevää nurmikkoa ja auringon valo […]
ARVI 