Tanskalaista jääkiekkomaailmaa 2000-luvun vaihteessa ravistellut, kauden taklausennästystä edelleen hallussaan pitävä kiekkolegenda laittoi viikonlopun aattona viestiä.

– Mitä porukka meinaa pääsiäisenä?

Vastasin että olen menossa Köpikseen ja kehotin häntä lähtemään mukaan. Kiekkomies vastasi: ”Oota hetki”. 30 minuuttia myöhemmin hän vastasi uudelleen:

– Lähden mukaan.

Hotelli sijaitsi Vesterbrogatella. Bertrams Guldsmeden on orgaaninen hotelli, niin kuin kaikki asiat Tanskassa on. Joimme yhdet orgaaniset oluet hotellin viehättävällä sisäpihalla. Kohdistimme kasvomme kohti kuumasti hehkuvaa aurinkoa.

– Nyt on kivaa, totesimme.

Koska lentomme oli perillä vasta alkuillasta, emme ehtineet lounastamaan. Mutta koska ruoka on hyvää ja matkustusaika on rajallinen, päätimme mennä kahdelle illalliselle ensimmäisenä iltana.

Ensimmäinen illallispaikka oli Retour Steak Ny Østergadella. Alkuruoaksi otimme turskaa, turskan mätiä ja edamame-papuja. Pääruoaksi todella kivat pihvit hanhenmaksalla. Viiniksi valitsemme Piemontelaisen Barbera d´alban.

Toinen illallispaikka sijaitsi parinsadan metrin päässä ensimmäisestä. Orgaaninen italialainen ekoravintola, Ché Fè, sijaitsee Borgergadella. Söimme ”kotitekoista pastaa ja lammasragua hiljaisuuden saarelta”. Jälkiruoaksi juustolautaset. Toisena illallisviininä korkkasimme toscanalaisen Chianti Classicon. Ruokaähkyssä unta ei tarvinnut odotella.

Toinen päivä alkoi brunssilla Cafe Europa 1989:ssa, Kööpenhaminan sydämessä. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta. Keskustelimme siitä kuinka sana ”skumppa” kuvaa hyvin kuohuviiniä. Siinä on sihinää ja poksahtelua.

Keskustelimme myös siitä kuinka matkustaminen on parhaimmillaan juuri tällaista. Päämäärätöntä poukkoilua nauttien hyvästä ruoasta, viineistä ja tarinoista.

Jatkoimme matkaa kohti Nyhavnia ja siellä sitten annoimme aamupäivän muuttua ihan rauhassa illaksi. Katselimme ihmisiä, aistimme pääsiäistunnelmaa ja herkuttelimme. Jossain vaiheessa trubaduuri sisälläni otti hieman enemmän roolia ja kävin esittämässä yhden laulun paikallisen katubändin kanssa.

Kiekkolegendan oli tarkoitus lähteä jo parin tunnin päästä kotiin, mutta tunnelma vei hänetkin mukanaan ja tilasimme hänelle uuden kotiinpaluulennon seuraavaksi päiväksi. – Nyt on kivaa!

Nyhavn antaa hyvän pelialustan eräänlaiselle tuolileikille. Etsitään toisesta päästä satamaa vapaa pöytä ja tilataan virvokkeita. Kun on aika jatkaa matkaa, etsitään seuraava vapaa pöytä ja toistetaan tätä kunnes ollaan päästy sataman toiseen päähän. Ei sovi kiireiselle lomailijalle.

Illalla otimme orgaaniseen tyyliimme allemme linja-auton ja sujahdimme ruokailemaan intialaiseen BollyFoodiin, Slagterbodernelle. Tilasimme tarjottimet, joissa oli paljon kippoja ja kuppeja, joissa oli ruokaa ja mansikkapirtelöä. Viiniksi itävaltalaista Pinot Vom Bergiä.

Intialaisessa viereemme istuutui irlantilainen pariskunta. Sattumalta meillä oli sama päämäärä illallisen jälkeen: Jazz-baari. He tiesivät Kompagnistrædella sijaitsevan hyvän paikan. Teimme treffit sinne.

La Fontainessa soitti sinä iltana Ulrik Gaarmand Hammond Quartet. Kiekkomies on hevimies, mutta tunnusti myöhemmin tykänneensä.

Kotiinlähtöpäivänä koin itseni väsyneeksi. Mutta olipa kiva ja orgaaninen reissu!