On välitilinpäätöksen aika. Ensimmäinen intohimokas juoksukuukausi on taivallettu ja olen edelleen juoksija. Olen päässyt yli alkuräjähdyksen jälkeisestä suvantovaiheesta, Quitter’s Daystä ja polvikivusta. Hyviä onnistumisia!
Juokseminen
Marraskuun 29. päivä, 2016. Santiago de Chile. Chilen pääkaupungin läpi virtaavan Mapochojoen varrella sijaitseva Etelä-Amerikan korkein rakennus. 64-kerroksinen […]
Ystäväni ajattelevat parastani. He haluavat, että polveni tulee kuntoon ja että minä pysyn kunnossa. En ole kokenut vastaavaa sympatiaa liikkuvuuttani kohtaan sitten ekan ja tokan luokan välisen kesäloman, jolloin jäin auton alle ja sääriluu meni poikki.
Ehdin jo toiveajatella, että polvikipu olisi jäänyt fysioterapeutin vastaanotolle ja juoksuelämäni olisi vastedes auvoista pumpulin päällä koikkelehtimista. Hitot. Sellaiset salamat sorkkivat säärieni solmukohtia, ettei kirmaaminen tule kuuloonkaan.
Pääni kääntyi yhtäkkiä kuin pöllöllä konsanaan ja huomasin hahmottavani takapenkin koko komeudessaan. Kierryin asentoon, johon en ollut tässä elämässä vielä kiertynyt.
Olen oppinut kunnioittamaan muutoksen tekemisen vaikeutta. Se, että onnistuu muuttamaan omia tapojaan pysyvästi jollain elämän osa-alueella, on poikkeuksellista. […]
Ihmiset ovat pysäytelleet minua toreilla. Ihmiset ovat tarttuneet pitkänä hulmuavan takkini liepeisiin ja vaatineet seisahtumaan hetkeksi. He ovat […]
Olen aina ajatellut, että juoksemiseen tarvitaan vain lenkkarit. Että juokseminen jos mikä ei ole välineurheilua. Tiedostan olleeni väärässä.
Olen ollut varma siitä, että kun joku sanoo juoksemisen olevan ihanaa, on se samanhajuista hevonpaskaa kuin se, että menee avantoon ja sanoo veden olevan ihan lämmintä. Tiedostan olleeni kokematon.
