Joulun syvin olemus on tietyllä tavalla perinteiden vaikutusalueen ulkopuolella. Se on multa, johon perinnejuuret kasvavat. Perinteet – sauna, ruoka-aika, lahjojen jako – on nostalgiaa, mukavan muiston toistoa. Usein se onnistuu ja tiet menneisyyden muistoihin aurautuvat. Perinne vahvistuu ja tavat juurtuvat syvemmälle sukupolviin. Eikä se lannista, vaikka aina ei onnista. Ensi vuonna on taas uusi joulu.
Elintasoerot kontrastoi silottelematta katukuvan kirjavuudessa – toisilla menee selkeästi paremmin kuin toisilla. Vaikka se kuuluu asiaan tällaisessa vapaan talouden dynaamisessa kasvuvaiheessa, kyllä se jaksaa pientä matkaajaa mietityttää.
Olimme matkalla Concónin kylästä kohti Valparaíson keskustaa. Tie myötäilee Tyynenmeren piirtämää rantaviivaa noin puolen tunnin linja-autokyydin verran. Avoimet ikkunat ja yllättäen myös ovet pitivät huolen siitä että meri-ilma pääsi viilentämään rystyset valkoisena kaiteissa roikkuvia hikimärkiä turisteja.
”Hola hola, hyvin maistuu Coca-Cola”, kirjoitettiin postikorttiterveisiin muinoin Mallorcan matkoilta
Henkilöä, joka pitää kirurginveitseä kaulavaltimolla, ei kannata loukata sanomalla, ettei sillä leffan nimellä nyt oikeastaan tässä vaiheessa ole niin merkitystä. ”Saattais löytyä kyllä Netflixistä”, hän jatkoi ja minä huomasin puristavani tyynyä vaikka mihinkään ei edelleenkään sattunut.
Innostuin etsimään keinokausaalisuutta päivän lehdestä. Eihän mikään ole sen mielenkiintoisempaa kuin yhdistää kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa keskenään, luoda niiden välille väljä syy-seuraussuhde ja esittää koko roska sen jälkeen totuutena.
Valot sammuivat koska en liikkunut tarpeeksi. Heilutin käsiä. Syttyivät taas. Erinomaisen lauantaipäivän minulle loivat Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad sekä Eija Vilpas ja Ville Tiihonen.
Antibiootin ottaminen joka kahdeksas tunti on systemaattista, lääke vaikuttaa potilaaseen systeemisesti.
ARVI 