Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.
Matkustaminen
Pääsiäinen Kööpenhaminassa’ on konseptina yksityiskohtiaan myöten viimeistelty mallinnus määrätietoisesta päämäärättömyydestä, ajattomasta ajankulusta ja tietenkin smörrebrödistä ja samppanjasta
Pian delfiilinien jälkeen rysähti. Ikkunaan, ensimmäinen maistiainen indonesialaisista merimetkuista, eli kunnon aalto. Ja ensimmäinen kunnon jytky, kun laivan nokka iskeytyi aallon harjalta toisen pohjaan.
”Ohoh”, ne sanoivat.
Uhkaavin tilanne sattui rantakahvilassa. Tällä kertaa olin varautunut aurinkorasvalla ja istuin varmuuden vuoksi varjossa. Mutta sitten sain päähäni tilata lasillisen paikallista viiniä, ”Chardonnayta”. Tiesin jo tilatessa, ettei se tulisi olemaan Chardonnayta.
Tapiolasta Cangguun on 21 tunnin trippi. Olen ihmisenä juuri sellainen, joka nauttii pitkistä lentomatkoista. Siinä on samaa viehättävyyttä kuin jonottamisessa. Erona tietysti jetlag, ummetus ja astraalikokemukset.
”Euroopan eurooppalaisimmasta kaupungista” on tullut ajan saatossa vähän eurooppalaisempi. Kulissina toimii samat, vuosisatojen saatossa patinoituneet punakatot ja goottiset kirkontornit, mutta kaduilla juokseva tarina alkaa saada tuoreita juonia.
Lähestyin rantaviivaa loiva rantakallio tukevasti jalkojeni alla ja olin jo kyykistymässä pintakosketukseen kunnes…
Kuvaan matkoilla aika paljon. Uskon siihen, että hyvä kuva auttaa pitämään muistoista kiinni ja parhaimmillaan palauttamaan tunnelman mieleen sellaisena, kuin sen silloin koki. Kuvat myös tukevat tarinankerrontaa mukavasti.
ARVI 